RRR, rauhotus, raspaus ja rokotus

Eli eilen kävi ELL Vilenin Nina vähä hoitamassa heppuja.

Eka otettiin Xylene. Nina alotti antamalla rauhotusta. Vähän tamma hätkähti, mutta ei sen suurempia pöllöilly. Anto piikittää tosi hyvin :) Pikkuhiljaa alko simmut luppaseen ja raspaus pystyttii alottaan. Piikkejä löyty ja mä pidin kielestä kii. Vähä tuli verta suusta (mua ei ees heikottanu!!!) ja jossain vaiheessa alko rauhottavan vaikutus vähä väheneen.
Vähän se teutaroi siinä sit taaksepäin, mutta Nina sai raspattua loppuun. Sit oli rokotuksen vuoro ja piikitys jälleen meni ok :)

Ninan kommentit oli
"Onpa tällä ponimainen pää"
"Tän harja on ku russiponilla"

Ja tosiaan hevosella pitäis olla alhaalla eessä 6 hammasta, nii Xylenellä on vaan 4 kokonaista, 1 nysä ja yks, josta näkyy ikenestä vaa vähän. Ne ei kuulem näytä siltä, että ois katkennu. Niitä vaan ei oo :)

Havainnoillistan kuvalla. Eli ykköset ja kakkoset sillä oli normaalit. Mutta oik.3 oli semmonen pikkunen ja vas.3 oli pelkkä ikenessä näkyvä "laatta".

Xylene läks mökkiin selvittään päätä ja ponsun vuoro. Se ei tarttenu rauhotusta. Nina sano suunavaajaa laittaessa, et onneks siihi on tehty poneja varten lisäreikiä. Ja "oho, tää meniki normaaliin reikään" :D Vissii suuri päinen poni.

Kassu anto hyvin raspata, mutta pomppi pystyyn siinä vaiheessa aina, ku Nina koitti mistä vielä tarttee raspata. Kassu yritti olla hurjana :) Kassulta ei tullu verta suusta, mutta silläki oli piikkejä molemmilla puolilla tasasesti. Jossain vaiheessa Nina sano, että saattaa tulla verta ponien ahtaan suun takia. Mutta kuinkas ollakkaan kommentti suuta koittaes oli "oho, ei tällä ookkaa ahdas suu". Suuri suinenki mokoma pikkupallero :D Kassu sai pelkästään jäykkäkouristusrokotteen eikä tuumannu siitä mitään. Ei ees hätkähtäny, ku piikki meni kaulaan. Kassu pääs sit omaan mökkiin rauhottelee Xylenee.

Sisälle paperihommiin ja pyysin coopersectiin reseptin ja lisäks ostin matolääkkeen.

Enää ens viikolla kavioitten huolto ni alkaa hepat olee laitumelle valmiina. Madotus vielä ennen laitumelle vientiä. Ja laitumella pitää sit tehosteen hankkia. Kassulla on yks keikka vielä, jonka jälkeen ne menee mun kaverin luokse kuukaudeks peltoon. Saa nähä mitä sen jälkeen. Suunnitelmia kyllä on, mutta niistä sit ajallaan. 

alkaa ramaseen...

Meillä ollaan iha pian kesäkarvassa :) <3

Loppuun vielä Kristalta saatu haaste! Kiitos Krista!

                                            Säännöt:

1. Kiitä bloggaajaa jolta sait haasteen
2. Lisää The Versatile Blogger Award-kuva postaukseesi
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi
4. Nimeä 15 bloggaajaa
5. Ja kerro heille haasteesta!'

1. Minulla on 3 tatuointia (alavatsa, vas. lapa ja vas käsi) ja 3 lävistystä (kieli, tragus, industrial)

2. Asun 36m2 yksiössä mäyräkoira Ronjan ja Parsa-hamsterin kanssa.

3. Minulla on autona musta GTI Golf -94, jolla on ajettu 415 000km!

4. Hevosurheilun lisäks tykkään autourheilusta. Varsinkin Driftingistä. Laji ok kunha on hevosvoimia ;)

5. Haaveena ois saaha eestinraskasvetohevonen sekä E46 BMW.

6. Xylenen oon tuntenu 3 vuotiaasta ja se on ehdottomasti elämäni hevonen.

7. Kerään itelleni sekä Xylenelle pinkkiä. Mulla on myös 7-8 vuotta ollu vähän tai paljon pinkkiä hiuksissa. Tällä hetkellä raita ottatukassa.

Mulla ei oo ehk noin montaa jokka mua lukis mut haastan SILVAN!

karkailua, vihreetä heinää ja kassuilua...

Eilen laitoin tarhassa Xylelle ötsiainetta. Tamma oli narussa ja riimussa. Hetken se pomppi pystyyn, mutta hetken päästä rohkaistu pysymään paikallaan jotta sai harjattua ja suihkuteltua sen. Aattelin sit käyttää sitä vihreellä ettei jää mitään kaunoja hampaankoloon. Tarhan toisesta portista ulos, lankut kii ja syömään. Meni ehkä nanosekunti, ku kolahti ja Kassu karkulainen oli meiän seurana natustelemassa :D

Se tuli siis tosta vasemmalta ton portin alalaudan ali :D Lauta anto periks tosta lokosestaan, pomppas paikaltaan ja jäi aitakahvan pidikkeen päälle. Noh, hetken ne natusteli ja lähin viemään Xylenee takas tarhaan. Ponihan ei perässä tullu tietenkään! Tamma tarhaan ja ponia hakemaan, eihän se tiettykää kii antanu vaan juos pukkilaukkaa karkuun. Xylene hermoili ja juos tarhassa. Kuva on otettu meiän talon sivulta kissahäkin eestä. Kassu siis pojotti tosta vasemmalta ton ryteikön ja puun vierestä etupihalle (kuvasta katottuna taka oikialle) ja sieltä takas tonne alas. Sit taas ylös ja takapihalle (kuvassa taka vasemmalle). Hain sit ämpärin, johon pistin oksan palasia ja ponsu tuli ahneena kattoo mitä ois tarjolla.

Mulla ei ollu muutaku Xylenen riimu ja naru käessä, mut se vaan ponille päähän ja viemään tarhaan. Se ravas lennokkaasti mun vieressä ja oli iha töttöröö :D Mut voi, että mitä raviaskelia se otti irrallaan ollessaan. Upiat liikkeet! :)

Jos ponin karkureissu ei ainakaa parantanu päivää, niin ei myöskään vesihanan päälle unohus. Voin kertoo, että hevosilla oli eilen pienimuotonen uima-allas tarhassa. Unohin tosiaan n. 3 tunniks vesihanan auki niie vesiastiaa täyttäessäni. Porukat tuli kotio ja tajus pumpun huutavan sisällä ja tarhan luona totuus paljastu. Jos oisin ollu paikalla tapahtuman sattuessa ni oisin varmaa saanu turbiiniin aika huolella :D Hupsista saatana!


Mutta tänään menin naapurin tytön luokse vähä pyörii niie kentällä ja hyppii muutaman pikkuesteen. Annilla on myös shettis, semmonen söötti valkonen. Hieman junttapullampi tapaus mitä Kassu :D Mentiin vähän puomeja alkuunsa ja sitten semmosta mini pystyä. Ei oo ponsulla iha kintut hallinnassa. Mutta jahka ylitettiin este viemättä sitä mukanaan nii lopetettiin. Loppuravit ja kävelemään mentiin aapelin mettätielle. Ponit tuli hyvin toimeen  ja vaikka haisteli toisiaan niin ei tullu kärhämiä poikien kesken :)

torstaina heputeilla onki sit hammaslääkäri :F

Nakupelle Kassu...

Tänää sai Kassun karvat kyytiä! Kesäihottuman takia nuhrunen karva sai kyytiä ja nyt saa iho vähä paremmin hengittää vaikka loimi onki jo käytössä. Muutamasti Kassu sätkyili, ku sateen takia karsinassa klipattiin ja Xylene pörhälti ees taas omassaan säikyttäen ponia. Mä pidin kii ja Tuuli klippas. Reipas ponsu oli ja Tuuli parturina teki tarkkaa työtä ensikertalaisena heppaparturina :)

Pohdiskelua hevosen omistamisesta...

Ei oo ikään tullu pohdiskeltua syvemmin hevosen omistamista. Miten pienestä voi niin ison eläimen elämä päättyä tai muuttua radikaalisti.

Ratsastuskoululla, jossa teen satunnaisia talleja olin talvella iltatallia tekemässä. Ja hevosia sisälle päästämässä. Tarkempia yksityiskohtia kertomatta lopputuloksena tallissa oli silmänsä sokaissut hevonen. Ei tosin minun virheestäni johtuvaa eikä kenenkään muunkaan. Vaan hevosten kesken tapahtunutta. Joku tallikavereista oli syystä tuntemattomasta potkassu kyseistä hevosta silmän yläpuolelle. Siihen kohtaan missä on se kuoppa. Sisälle päästyään hevoselta alkoi myös verta vuotamaan sieraimesta. Samana iltana ELL ei tullu paikalle vaan opasti puhelimessa. Hevoselle ei olis voinu tallilla tehä yhtään mitään. Kipulääkettä ja tarkkailua oli luvassa. Syöminen otti kipiää ja hevonen sai kipulääkettä. Seuraavana päivänä kuvattavaks klinikalle ja murtuma todettu. Hevonen sai pitää silmänsä, mutta se on sokea. Tällä kertaa päästiin "helpolla". Hevonen sai pitää henkensä. Tämä oli kauhein tapahtuma mitä ikään olen joutunu näkemään/kokemaan hevosten kanssa.

Muutama viikko sitten samaisella tallilla oli poni saanu luultavasti suht aikaisin yöaikaan ähkyn. Omistajan mennessä aamutalliin löyty karsinasta hömelön oloinen poni. Muutama paikka oli hankautunu yön aikana karsinan lattialla. N. 5-6 tunnin kävelytyksen jälkeen poni vietiin klinikalle. Siellä tunnin verran oottelua ennenku ELL saapu paikalle. Poni nesteytykseen ja tarkkailuun. Illalla tallinomistaja soitti mulle, ettei mitään pystytty tekemään. Poni jouduttiin lopettamaan.

Erään bloggaajan hevoskaveri lopetettiin ähkyyn eilen ja tänään sain tietää, että pikkuserkkuni lv-ruuna, joka eilen ähkyn takia vietiin klinikalle ei selvinnyt. Ruuna myös lähti taivaslaitumille.

Hevosen omistaja olen ollu kohta 3v 6kk eikä pikkuhaavoja pahempaa oo ollu. Ponilla oli talvella jotain vatsanpuruja, jotka ei tosin johtanu pahempaan. Onneks. Välillä pitäis ehkä miettiä ja pohtia mitä sitten, jos omistaan joutuu luopumaan äkisti. Tarkoituksena kuitenki on viettää molempien kanssa pitkä elämä yhessä harrastaen. Miten toiselle kaviokkaalle käy jos toisesta joutuu äkisti luopumaan!

Itellään on käyny niin hyvin, että saanu nauttia hevosenomistamisesta ilman suurempia haavereita. Se mikä on varmaa nii tilanteen tullen omalle hankkii parhaimman hoion tuli mikä tahansa. Tuskaista ja kivuliasta hevosta en kestäis kattoa.

Minulle hevoset on elämäntapa ja rakas harrastus. En ikimaailmassa pystys kierrättämään eläimiäni. Ja jos omasta eläimestä en hyötyis niin ei mulla silti olis sydäntä laittaa pois. Loppuelämän kodin olen luvannu, ja sen myös pidän enkä tervettä eläintä monttuun laita. Vaikka jos syynä olis ettei tule kantavaks. En tosin oo yrittänykkää, mutta esimerkkinä. Tai jos ei tuukkaa puskakonista parempaa. Tunteet tulee sen verta vahvana peliin ettei pystyis itelleen anteeks antamaan jos omasta tyhmyydestä hevonen joutus kärsiin.

ponsun pesupäivä...

Näin mukavista tunnelmista, tietämätön poni joutu tänään pesulle!

Kunnon kuuraus Hexocilillä, tuoreen ruohon maistelua ja lopuks uus valkonen makkarankuori päälle :) Nyt siis alko ponsulla ötsiloimikausi, koska pörriäisiä jo iltasin lentelee. Ajoissa näin, ettei ehi kutina ja hinkkaus alkamaan. Huomena ehkä saahaa klipperi lainaan, niin saa ponsusta karvat vekka. Aikamoinen turrikka nimittäin on vielä ;)

Hyvää syntymäpäivää Sinulle Rakkain...

Xylene tänään 12v!

sekoilun selittelyä...

Eli suurin epäilykseni Xylenen käytökselle on yksinkertainen... Kiima.

Tuon hevosen kohdalla ei vaan yksinkertasesti löydy kultaista keskitietä liikutuksen suhteen. Se oli taas alussa ihan normaali, tosin pihassa ennen lähtöä ruikki. Käveli pellolle normaalisti ja myös hetken siellä oli ok. Sit Silva alko ravailee niin se kuumu hetkessä. Nakkeli niskojaan ja nyppi ohjia. Ois vaa halunnu mennä lujaa. Aina saran päässä, ku käänty nii tamma ei liikkunu mihkää. Alko pystyyn pomppiminen ja raju peruuttaminen mm. ojiin. Ihmettelin kuinka se pysy tolpillaan! Nakkasin Silvalle piiskan, jota ei tosiaan oo kesän 2009 jäläkee ratsastuksessa käytetty, koska tamma on niin herkkä. Nyt vaikka anto piiskaa nii ei liikahtanu mihkää! Viittaa siis kovin kiimaan.

Välissä pomppasin sit ite kyytiin ja muutaman saran päästelin kovaa laukkaa. Tosin mullaki se pomppi ja hyppi kuten aikasemman postauksen kuvista näkyy.

Loppukäynnit käytiin tekeen vielä aapelin mettätiellä, ja siellä kotiipäin kääntyes yhtäkisti Xylene sai taas kohtauksen ja veti aiva jumiin ja meinas peruuttaa ojaan. Joka oli kivinen, puinen ja huomattavasti syvempi mitä pellolla! Heti, ku tamma vaa hetkeks rauhottu nii Silva alas kyyistä :D Siltsu sit ratsasti ponilla kotiin. Ihan vinkkinä varmaa sano , että "mä en yhtää tykkää kävellä saappailla" :D Näinollen Siltsu sai kantoapua kotio ja mä talutin Xylenen. Kotona taas tamma oli iisi. Jalkojen pesu ja tarhaan.

Ponsu tosiaan oli mainio kuten aina. Muutama sarka laukattiin ja vein ponin tien varteen mun siskolle, joka sillä siellä sit käveli sen kans. Ite otin kuvia Siltsusta.

Eilen kävin ponilla vähä tiellä köpöttelee. Lähinnä käyntiä ja tarkotuksena koittaa pohkeenväistöä. Poni meinas oikee kuumua ku sitä piätti ja samalla yritti poikittaa :D Oikiaa pohjetta se kuunteli tosi hyvin ja poikitti mainiosti. Vasempaa taas se punki väkisin vastaan ja vänkäs vaa vasemmalle. Ei poikittanu lainkaa oikialle päin. Veikkaan, että suunnittelemani hammaslääkäri hevosille tulee tarpeeseen. Ponilla aukes hieman suupielet, koska oli toooosi vahva vasemmalta :/

tämän päiväinen kuvina...

Tämänpäiväinen ratsastus kuvina... Voitte yrittää päätellä mistä moinen riehuminen X:llä. Selitän myöhemmin jahka jaksan rustata :) Mutta luultavasti selvä syykin tän päiväseen käytökseen mulla on tiiossa. Mut Kassu oli superi :)

kottiin päin...

ratsuilua...

Sunnuntaina käytiin Tuulin kans hoitaa hepsut. Tulin ratsastuskoululta töistä ja Tuuli oli jo meillä siinä vaiheessa. Harava heilu, ku kotio menin. Tuuli siis siisti tarhan edustaa heinistä :)

Puunailtiin hepat kunnolla ja karvaa irtos. Tuuli trimmas ponsun tukan kuosiin ja mä leikkasin X:ltä niskasiilin. X etujalka oli sääreltä vielä hieman turvoksissa, koska sääressä alempana on pieni kolhu.

Hepsut, ku saatiin varustettua niin kyytiin vaa. X pöllöili jotain hölmöö ja sille piti vähä karjua taas paikallaan oloa ja helposti pääsin sit kyytiin. Satulavyön sain tarpeeks kiriälle jo maastakäsin, onneks. Tuon kanssa, ku ei aina välttämättä saa selästä kiristeltyä. Mulla oli skeittikengät jalassa nii kävellessä lyhensin jalustimia yhellä reiällä.

Mentin taas naapurin peltosaralle. Mummo mun koiran kanssa ja pari serkkua oli tiellä kattomassa menoa. En tiiä oliko X:llä jotain kiimanpoikasta, ku tuntu vähän löysältä ja se mutkitteli aika paljon. Käynti ja ravi pellolla suju maltillisesti kuitenkin.

Laukan kanssa meni myös hyvin. Tosin saralta toiselle se alko aina kuumumaan jonkun verran ja tuhis, ähki ja pöhis taas minkä ehti. Tuon huonopuoli on se ettei se rauhotu ennenku kotimatkalla. Tuntuu, että tappaakohan se ittesä sinne pellolle hermoillessaan, ku ei anna ittesä tasaantua millään.

Laukan nostot oli jotenki tosi hassuja. Joka nostossa saran päässä se nous eka ylöspäin, mutta nosti kuitenkin tosi hyvin. Mikä on ihme kyllä :D Vähän kevyemmässä istunnassa ja toinen käsi vähän ylempänä tukien se laukkas aina toiseen päähän asti rikkomatta raville. Laukka oli välillä kolmi- ja nelitahtista. Pellon pohja on märkä ja suht pehmeä niin sen huomaa heti pehmosimmissa kohissa miten leviää nelitahtiseks. Mutta se ei tässä vaiheessa haittaa, kunhan laukka pyörii :) Pari kertaa viiletettiin haipakkaa, mutta muuten yritin pitää sen vaa rauhallisessa temmossa. Tamma kyllä yllätti mut täysin kuinka se pystykään kontrolloimaan laukkaansa niinkin hitaaks.

(Tuuli palloili ponin kans pellolla ja jotain se siellä ponsua koutsas ja mutkitteli. Matkalla pajupuskan juurelle pysähtyen ja siitä piiskan mukaasa napaten. Ponsu meni hienosti ja kuuliaisesti)

Välillä se pellolla poikitteli ja kuumu ja tarjos pystyyn. Ja muutenkin teki jotain jäniskevennyksiä :D Käveltiin sit saran toiseen päähän ja siinä se jopa hieman tasaantu hengitykseltään. Sille jos heittää pitkät ohjat niin se kyllä kävelee. Vaikkakin aika ripeesti. Näin, että Tuuli oli jo ponin kanssa tiellä ja käännyttiin X:nki kans sit sinne päin. Sit sillä sieppas totaalisesti! Se teki taas ihme kommervenkkejä, riehu, sätki ja pomppi. Se kuumu iha yli taas ja ois vaan laukannu. Meno oli sit paikallaan laukkaa turpa ryntäissä ja puhisten. Päästiin pellon toiseen päähän kuitenkin. En antanu sille vaihtoehtoja muutaku kävellä. Hiki virtas, ku se stressas ittesä taas huippuun. Huomasin sen riekkuessa ennen tielle menoa, että sen kuolavaahto on punasta. Se nyppi multa ohjia pois, ku yritin pysäyttää tullakseni selästä ales. Sain sen sit pysähtyyn sellasta "paskapumppaamoo" vasten ja tulin alas. Yritin kahtoo onko suussa jotain suurempaa, mutten huomannu mitään. Kuola ei kuitenkaan ihan kirkkaan punasta ollu, eli verta ei mitään mahotonta määrää suusta kuitenkaa tullu.

Laiskana en jaksanu kävellä kotio joten menin takas kyytiin. Pitkin ohjin lompsittiin ja välillä käännyttiin aina ponia kohti ja sit taas takas kotio. Heti, ku se antaa itelleen vaan rauhan rauhottumaan, ni se palautuu tosi nopiasti. Pari sataa metriä nii se ei enää puuskuttanu. Käveli vaa tyytyväisenä. Sedän pihassa se hortoili miten sattuu ja pujahtiki mettään ja siitä tielle :D Ei muuta ku takas ja päästiin vihoviimein tallinnurkalle. Yritin siinä kattella sen suuhun, mutta ei siellä enää verta näkyny. Liekkö nirhassu kieleensä tai jotain. Kamat pois ja jalkojen/mahan alusen huuhtelu ja tamma Kassun seuraks tarhaan. Siellähän ne molemmat sit meni heti piehtaromaan :)

Joku päivä Silva tulee ratsastaan tammalla ja sit mun serkku lupas tulla joku kerta kuvaamaan, ku meen X:llä pellolla.