ratsuilua...

Sunnuntaina käytiin Tuulin kans hoitaa hepsut. Tulin ratsastuskoululta töistä ja Tuuli oli jo meillä siinä vaiheessa. Harava heilu, ku kotio menin. Tuuli siis siisti tarhan edustaa heinistä :)

Puunailtiin hepat kunnolla ja karvaa irtos. Tuuli trimmas ponsun tukan kuosiin ja mä leikkasin X:ltä niskasiilin. X etujalka oli sääreltä vielä hieman turvoksissa, koska sääressä alempana on pieni kolhu.

Hepsut, ku saatiin varustettua niin kyytiin vaa. X pöllöili jotain hölmöö ja sille piti vähä karjua taas paikallaan oloa ja helposti pääsin sit kyytiin. Satulavyön sain tarpeeks kiriälle jo maastakäsin, onneks. Tuon kanssa, ku ei aina välttämättä saa selästä kiristeltyä. Mulla oli skeittikengät jalassa nii kävellessä lyhensin jalustimia yhellä reiällä.

Mentin taas naapurin peltosaralle. Mummo mun koiran kanssa ja pari serkkua oli tiellä kattomassa menoa. En tiiä oliko X:llä jotain kiimanpoikasta, ku tuntu vähän löysältä ja se mutkitteli aika paljon. Käynti ja ravi pellolla suju maltillisesti kuitenkin.

Laukan kanssa meni myös hyvin. Tosin saralta toiselle se alko aina kuumumaan jonkun verran ja tuhis, ähki ja pöhis taas minkä ehti. Tuon huonopuoli on se ettei se rauhotu ennenku kotimatkalla. Tuntuu, että tappaakohan se ittesä sinne pellolle hermoillessaan, ku ei anna ittesä tasaantua millään.

Laukan nostot oli jotenki tosi hassuja. Joka nostossa saran päässä se nous eka ylöspäin, mutta nosti kuitenkin tosi hyvin. Mikä on ihme kyllä :D Vähän kevyemmässä istunnassa ja toinen käsi vähän ylempänä tukien se laukkas aina toiseen päähän asti rikkomatta raville. Laukka oli välillä kolmi- ja nelitahtista. Pellon pohja on märkä ja suht pehmeä niin sen huomaa heti pehmosimmissa kohissa miten leviää nelitahtiseks. Mutta se ei tässä vaiheessa haittaa, kunhan laukka pyörii :) Pari kertaa viiletettiin haipakkaa, mutta muuten yritin pitää sen vaa rauhallisessa temmossa. Tamma kyllä yllätti mut täysin kuinka se pystykään kontrolloimaan laukkaansa niinkin hitaaks.

(Tuuli palloili ponin kans pellolla ja jotain se siellä ponsua koutsas ja mutkitteli. Matkalla pajupuskan juurelle pysähtyen ja siitä piiskan mukaasa napaten. Ponsu meni hienosti ja kuuliaisesti)

Välillä se pellolla poikitteli ja kuumu ja tarjos pystyyn. Ja muutenkin teki jotain jäniskevennyksiä :D Käveltiin sit saran toiseen päähän ja siinä se jopa hieman tasaantu hengitykseltään. Sille jos heittää pitkät ohjat niin se kyllä kävelee. Vaikkakin aika ripeesti. Näin, että Tuuli oli jo ponin kanssa tiellä ja käännyttiin X:nki kans sit sinne päin. Sit sillä sieppas totaalisesti! Se teki taas ihme kommervenkkejä, riehu, sätki ja pomppi. Se kuumu iha yli taas ja ois vaan laukannu. Meno oli sit paikallaan laukkaa turpa ryntäissä ja puhisten. Päästiin pellon toiseen päähän kuitenkin. En antanu sille vaihtoehtoja muutaku kävellä. Hiki virtas, ku se stressas ittesä taas huippuun. Huomasin sen riekkuessa ennen tielle menoa, että sen kuolavaahto on punasta. Se nyppi multa ohjia pois, ku yritin pysäyttää tullakseni selästä ales. Sain sen sit pysähtyyn sellasta "paskapumppaamoo" vasten ja tulin alas. Yritin kahtoo onko suussa jotain suurempaa, mutten huomannu mitään. Kuola ei kuitenkaan ihan kirkkaan punasta ollu, eli verta ei mitään mahotonta määrää suusta kuitenkaa tullu.

Laiskana en jaksanu kävellä kotio joten menin takas kyytiin. Pitkin ohjin lompsittiin ja välillä käännyttiin aina ponia kohti ja sit taas takas kotio. Heti, ku se antaa itelleen vaan rauhan rauhottumaan, ni se palautuu tosi nopiasti. Pari sataa metriä nii se ei enää puuskuttanu. Käveli vaa tyytyväisenä. Sedän pihassa se hortoili miten sattuu ja pujahtiki mettään ja siitä tielle :D Ei muuta ku takas ja päästiin vihoviimein tallinnurkalle. Yritin siinä kattella sen suuhun, mutta ei siellä enää verta näkyny. Liekkö nirhassu kieleensä tai jotain. Kamat pois ja jalkojen/mahan alusen huuhtelu ja tamma Kassun seuraks tarhaan. Siellähän ne molemmat sit meni heti piehtaromaan :)

Joku päivä Silva tulee ratsastaan tammalla ja sit mun serkku lupas tulla joku kerta kuvaamaan, ku meen X:llä pellolla.