Mutta tapaus Xylene... Mun on kauhian hankala siellä olla iliman satulaa. Tietty omistajuuden alussa hinku oli selekään opettaan tammaa ratsastajaan, nii oli pakkokii mennä ilman. Vaikkakin jo alusta lähtien se on ollu hankalaa :D Tamma jolkottaa kamelin lailla joskus sotkeentuen koipiisa. Vaikka massaa on nii silti sen selkä on hassu istua ilman sitä satulaa.
Noh, ratsutuksen alettua ite oon menny max. 2 kertaa ja kaveri on yhtenä talvena menny muutamasti.
Noh, nyt ku polven yläpuolelta Xylenen koipi on turvoksissa, nii kävin tänää sillä köpöttelee... ILIMAN SATULAA!
Enkkusuitsista otin viä turparemmin irti, mentiin siis avovehkeillä :) Satulahuopa loimivyöllä kii ja hops vaa menoks :) Tosin selkään meno oli vähä haastavaa. Mentiin pihapöyän päältä ja tamma ei ois uskaltanu tulla pöyän vieree :D Sain sen sen verta likelle kuitenki et ehin pompata kyytiin ja sit oltiinki jo menosa!
Eka aattelin et maastoon rauhaksiaan köpöttelee... no juu'u, ei muuta ku tallin pihasa ympäri ja kentälle. Ajoittain se vähä rauhottu ja himmaski jopa, mut muuten kameliköpöteltiin. Ihan vähä otettiin raviakin, tosin ei mun pyynnöstäni. Yritin vaa rauhottaa tammaa ja keskittyä kyyis pysymisee :D
Kai tätä vois joskus uuestaanki kokeilla. Pehmiä kenttä jos sattuu tipahtaan :)
En siis tipahtanu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti