Maastomopot...

Tuntuu, että suupielet vetää väkisinkin hymyyn tän päivän hevostelun jälkeen. Oh noes.

Taustatietoja vähä -> maastoillessa X yleensä alkaa jossain vaiheessa hieman kiehumaan ja keittämään. Vain alussa ja hieman lopussa sille pystyy antamaan pitkää ohjaa. Varsinkin ponin ollessa mukana sae kiehuu yli niin pahasti, että aikamoista rodeoo on tullu sen kanssa vedettyä.

Noh, tänään...

Aateltiin Tuulin kanssa mennä vähä peltoilemaan. Tuuli Kassulla ja mä Xylenellä. Laitoin Xylenelle fleeceloimen siltä varalta jos kiehuu yli niin ei jäädy tyystin kotio kävellessä. Sekä suitset ja ratsastusvyön.

Kyytiin, ku pääsin ni huomasin et kääks mun jalustimet on niin lyhyet, että jos tamma alkaa vaikka ravaan ni en pysty siellä oleen. Mun setäni pihassa sit yritin pysäyttää Xylenen, mut alko se pään viskely eikä se ois paikallaan ollu. No Tuuli nappas ohjasta kii ja mä pomppasin alas pidentää jalustimia. Aika hintsusti pääsin sit takas kyytiin kevyen pakarakrampin saattelemana :D

Matka alko ja pitkin ohjin lompsoteltiin menemään. Xylene katteli ympärilleen ja välillä taakse tuleeko poni vielä perässä. Jos poni jäi kauemmaks niin Xylene hidasti vauhtia :o Reippahasti se vaa eteni puskutraktprin tavoin pellolle. Siellä sit mentiin umpihangessa ja edelleen pitkin ohjin!

Välillä pellolla oli "matalampia" kohtia jotka ois voinu olla vaikka ojia. Niien eessä Xylene aina otti ohjaa ja venytti kaulaansa ja tutki tulevaa. Vissiin aisti ettei oo ojaa ja kävellen vaan mentiin madalluksista. Yhessä kohassa oli samanmoinen kohta jollon taas Xylene nenä pitkällään jollon se vaan vallan otti ja pomppas yli. Siinä oli oja! :) Ylpeyden aihe 1.

Ajatuksena oli mennä sinne mansikkafarmarin pellolle. Pyörittiin tän toisen naapurin pellolla ja katteltiin oisko hyvää ojan ylityspaikkaa, koska mansikkafarmarin pelto on siinä vieressä. No ei ollu. Pelto on paikoittain tosi pajuttunu, joten mentiin Xylenen kanssa sinne puskien keskelle kaattoo oisko sielläkään ylitysmahollisuutta. Sit kattelin siellä, et ei hitto hirvee ryteikkö. Xylene vaan rohkeesti putkutteli ryteikköä päin ja teki ihme mutkan matkalla ja ohjas meiät hepposemman puska läpi puhtoiselle pellolle. Ylpeyden aihe 2.

Kassu oli menny johonkin piiloon tällä välillä joten Xylene putkutteli hangessa ponin luokse. Siellä sit palloiltiin lisää umpihangessa. Hetken pyörittyä lähettiin kotia kohti.

Koko tämän peltoilun aikana en kertaakaan kiriny ohjia, välillä vaan ohjailin ja kääntelin. Muuten Xylene meni tyynen rauhallisesti! Tässä kohtaa olin jo niin onneni kukkuloilla. Näin ei olla ikinä toimittu! Ei minkäänlaista ongelmaa. Ei etes siinä vaiheessa, ku Xylene hyppäs sen ojan yli, jota en tajunnu ja rojahtelin vaa perässä :D Ei se etes siitä mulle suuttunu :)

Noh, kotio päin käveltiin taas välillä ponia ootellen. Xylene kyttäili ympärilleen ja penkkoihin, et mistähän kohtaa vois mennä tarpomaan hankeen. Suoran päästä Xylene meinas vaan mennä umpihankeen. Siinä vaiheessa piti kääntää tien suuntasesti et josko ei!

Mun serkun kohalla laitoin painoapuja niien pihan suuntaan, mut Xylene vaa porskutteli ohitte. Kääntelyä taas pihaa kohti. Serkkujen pihan kautta nääs pääsee heppojen tarhoille "alatietä pitkin". No, mäkee alas mennessä Xylene meinas taas mennä mettään rämpimään ja keskellä sitä mäkeä se vaan käänty ympäri ja meni ponin ohi tietä kohti :D Taas piti kääntää ympäri et josko ny mentäs vaan jo kotiin. Mäen alapuolella se käänty sit serkkujen takapihalle! Taas vaihteeks kääntö ja piti vähän jopa vängätä sitä menemään tarhaa kohti eikä takaisin tielle. Tallille päin mentiin sit ponin perässä, jossain vaiheessa ohi ja Xylene ite käveli tallin nurkalle ja pysähty. Kiitos ja ratsailta :)

Se ei ottanu yhtään paineita ponista eikä mistään ympärillä tapahtuvasta. Se ei alkanu kiihyttää jos sitä taputti kesken ratastuksen kiitokseks. se ei oo ikään ollu tommonen!

Oon niin ylpeä <3 <3 <3