Xylene osaa olla väliilä käsittämättömän ihana. Välillä taas tuntuu, että sen päässä pörrää kaks perhosta törmäten tai etsien toisiaan.
Perhosten törmäilystä esimerkkinä viime kesänä entisellä tallilla. Tuuli suihkutti pihatossa poniin ötökkämyrkkyä, joka oli X mielestä kaameeta-hirveetä-kamalaa. Vaikka se naruissa kahta puolta kii ollessaan on itekki karvoihinsa saanu, ilman slaageja... Noh, siinä vaiheessa sen aivot ei toiminu juur lainkaa ja se huurupäänä juos pihalta pihattoon ja ees taas. Tuuli meinas jäädä jalkoihin ja huuon kera saatteli X pihalle.
Xylene, joka ei esim. taluttaessa ja hoitaessa tekis tahalleen pahaa ihmiselle ikinään, joutuu välillä jonkun pirun valtaan ja sit ei paljoo aatella.
Viime viikolla olin intopinkeenä siittä, kun Xylene nuoli mun kättä ja otsaa! :D Se ei ikään nuole ihmisiä! Sen kyllä huomas, ei oo tekniikka ihan hallussa kuten Kassulla. Kieli muljus välillä suupielistä miten sattu ja nuoleminen oli vähä töksähtelevää. Ei suinkaan siis mitenkää sujuvaa. Mutta silti, mun rakas hevoseni liposkeli! :)
Tänään sitten oli taas ihmetystä kerrassaan. Xylenen karva oli hieman kostea, joten aattelin laittaa sille toppatakin yöks päälle. En jaksanu ottaa sitä kiinni vaan menin loimen kanssa tarhaan. Reaktio tammalla oli tietty lähtee karkuun. Korvat luimussa se kääns aina hanurin ja lähti meneen. Sit menetin hermoni ja käskin sen juokseen. Menihän se hurjat 4 metriä ehkä ;) Käännyin siitä pois, menin rapsuttaa Kassua ja huutelin perään et alappa ny tulla. Xylene käänty ja lähti tulemaan luokse.
Xylenen pysähtyessä menin loimen kanssa sen luokse. Siinä se sit seiso, ku tatti pas*assa! Heitin loimen selkään, suoristelin ja laitoin eestä kiinni. Menin toiselle puolelle suoristelemaan loimee. Sit taas toiselle puolelle, ristivyöt kii, taakse ja jalkalenkit kii. Ja mun oma tusinaruunikkoni vaa seistä möllötti paikallaan koko operaation ajan! Ikään ei oo tämmöstä uskallettu ees aatella tekevän!
Pakko loppuun vielä mainita yhestä "järjettömästä ideasta". Käytiin toissa kesänä Tuulin kaa uittaa hevosia. Hepat asu sillon siis Tuulin iskällä. Hevoset möyhi tietty mudat pohjasta nii ettei me voitu siinä ihtiämme enää pestä!
Kassuhan on niin ruuan perään, että se pysyy pihassa ku koirat konsanaan. Tuuli sit kysy multa et "uskallatko päästää Xylenen irti, mihi se menee".. Noh, öö... emmää tii mihkä se menee mut lasketaa vaa irti ja mennään naapurin rantaan puhtaaseen veteen ite uimaan :D Ei muuta ku elukat irti. Nehä juos häntä piipallaan ja hetki vaan ni ne katos näkyvistä :D Uitiin rauhassa ja lähettii hipsii tallille päin (matkaa muutama sata metriä, mutta ei näy rannasta). Siellähän ne söi pellolla rauhassa. Kassu hipsi tallille perässä, mut Xylene jäi juoksenteleen hetkeks siihe hiekkatielle, kunnes sekin tuli sit pihaan jotta sai sen tarhaan. Tämäki kuuluu asioihin joita ei kukaan varmaan olis ikään tammalle tehävän.
Ehkä Kassu opettaa Pyllerölle kuinka ihmistä miellytetään ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti