hiihtoratsastusta ja loimesta riisuutumista...

Lauantaina käytiin Tuulin kans eka hurjan kivalla autiotalolla, jossa ollu hevostoimintaa.

Illalla käytiin sit Kassulla hiihtoratsastaa. Täytyy kyllä sanoa, että on tuo ratsastusvyö sitten kätevä keksintö. Kassu ei tuntunu etes siltä, että aikoo laittaa päätä alas ja nakkaa mut tantereeseen. Saa niin erilaisen painopisteen ja tuen kun on ne jalustimet. En vaikuta selässä ehkä niin helpolta pilotilta maastoutumaan ;)

Ja helpompi olla tuon pulskan shettiksen selässä jalustimien kera verrattuna ratsastuskoulun russponiin, jolla olin vuosi sitten sennukisoissa. Vaikkakin saatiin hopiaa (voittaja meni ratsastuskoulun omistajan hienolla pv:llä) niin se on niin luikku poni ja joutu jalustimet oleen nii ylhäällä, jotta kannukset osu kylkiin. Tuomari kirjottiki lappuun, että jalat rennoksi alas... Sikäli mahdotonta jalustimien ollessa nii lyhkäset :D Vaikka tämmöin tappijalaka oonki.

Etelän Buchido ja Kassulta lainattu huopa tuomaan 

onnea sennukisoissa ;) Kuva Laura Pajula

Mutta takaisin lauantaihin. Ponille siis päälle ratsastusvyö, suitset, heijastinrintaremi, rintaremmi, johon ohjat ja pyllyn päälle naru estämään ohjien menoa jalkoihin. Jos ois sattunu hiihtäjä vaikka ketasemaan sinne tielle :D Mulle päähän otsalamppu, Tuulille selkään heijastin ja päähän otsalamppu ja jalkoihin minarit. Ja ei muutaku menoks :) Käytiin moikkaa "naapurin" mansikkafarmaria ja sit takas kotio. Mentiin hetki kevyenliikenteen väylää ja katuvalosta tullutta varjoa Kassu kerran kammoksu :D Mut oli reipas poni vaikka oli pimeetä ja se kuikuili välillä ympärilleen ja taakse, että vieläkö Tuuli tulee perässä :D Meiän hiekkatien suoralla painatettii laukkaa ja sit munaravin kautta käyntiä loppumatka kotio.

Tätä lisää ehkä ens viikonloppuna!


Eilen iltaruuan aikaan Xylene vaikutti vähä tärisevältä. Kävin sisältä hakemassa sille toppatakin päälle. Tänä aamuna ruuan annon aikaan katoin tarhalle päin kävellessä, et onko poni saanu jonku kohtauksen ja kuollu sinne hankeen. Joku ei silti täsmänny mustan mötikän kanssa, puuttu se pallomaha, vaihtoehto kaksi -> Xylenen loimi. Xylenelle ruokia annettaessa karsinaan tuli alaston hevonen. Jep, loimiepäily oli oikea. En ehtiny jäähä lointa keräilee joten sanoin iskälle, että käy noukkii jahka liikkuu ulos.

Äsken, ku tein ruokia nii tsekkasin loimen. Jalkalenkit kiinni, ristivyöt auki, koko loimi ehjä, mutta eturemmit saanu runtua. Ylemmän remmin lukko oli kiinni vastapuolella metallilenksussa, ja remmi oli auki. Ja alempi lukko taas oli pätkähtäny rikki. Mutta pääasia, että loimi on ehjä!

ps. Kesä tule jo. En jaksa jäätyneitä karsinoita.

Luonnon oma jättikissa...

Meillä päin on nyt nähty paljon ilveksiä. Enpä olis kuitenkaan uskonu kuulevani yhen sellasen liikkuvan 100metrin päässä hevosiani!!!

Paikalliselle mansikkatilalle on peltoja pitkin pari sataa metriä. Kahen yön aikana siellä on hiippaillu isokokonen ilves. Sen jälkiä oli seurattu ja nukkumapaikka oli koivikossa lähellä vanhempiani.. Ei hölli ei... Kunhan ei ilves mene meiän tontille hevosia hätyyttelee :/

Onni on oma hevonen...

Xylene osaa olla väliilä käsittämättömän ihana. Välillä taas tuntuu, että sen päässä pörrää kaks perhosta törmäten tai etsien toisiaan.

Perhosten törmäilystä esimerkkinä viime kesänä entisellä tallilla. Tuuli suihkutti pihatossa poniin ötökkämyrkkyä, joka oli X mielestä kaameeta-hirveetä-kamalaa. Vaikka se naruissa kahta puolta kii ollessaan on itekki karvoihinsa saanu, ilman slaageja...  Noh, siinä vaiheessa sen aivot ei toiminu juur lainkaa ja se huurupäänä juos pihalta pihattoon ja ees taas. Tuuli meinas jäädä jalkoihin ja huuon kera saatteli X pihalle.

Xylene, joka ei esim. taluttaessa ja hoitaessa tekis tahalleen pahaa ihmiselle ikinään, joutuu välillä jonkun pirun valtaan ja sit ei paljoo aatella.

Viime viikolla olin intopinkeenä siittä, kun Xylene nuoli mun kättä ja otsaa! :D Se ei ikään nuole ihmisiä! Sen kyllä huomas, ei oo tekniikka ihan hallussa kuten Kassulla. Kieli muljus välillä suupielistä miten sattu ja nuoleminen oli vähä töksähtelevää. Ei suinkaan siis mitenkää sujuvaa. Mutta silti, mun rakas hevoseni liposkeli! :)

Tänään sitten oli taas ihmetystä kerrassaan. Xylenen karva oli hieman kostea, joten aattelin laittaa sille toppatakin yöks päälle. En jaksanu ottaa sitä kiinni vaan menin loimen kanssa tarhaan. Reaktio tammalla oli tietty lähtee karkuun. Korvat luimussa se kääns aina hanurin ja lähti meneen. Sit menetin hermoni ja käskin sen juokseen. Menihän se hurjat 4 metriä ehkä ;) Käännyin siitä pois, menin rapsuttaa Kassua ja huutelin perään et alappa ny tulla. Xylene käänty ja lähti tulemaan luokse.

Xylenen pysähtyessä menin loimen kanssa sen luokse. Siinä se sit seiso, ku tatti pas*assa! Heitin loimen selkään, suoristelin ja laitoin eestä kiinni. Menin toiselle puolelle suoristelemaan loimee. Sit taas toiselle puolelle, ristivyöt kii, taakse ja jalkalenkit kii. Ja mun oma tusinaruunikkoni vaa seistä möllötti paikallaan koko operaation ajan! Ikään ei oo tämmöstä uskallettu ees aatella tekevän!

Pakko loppuun vielä mainita yhestä "järjettömästä ideasta". Käytiin toissa kesänä Tuulin kaa uittaa hevosia. Hepat asu sillon siis Tuulin iskällä. Hevoset möyhi tietty mudat pohjasta nii ettei me voitu siinä ihtiämme enää pestä!
Kassuhan on niin ruuan perään, että se pysyy pihassa ku koirat konsanaan. Tuuli sit kysy multa et "uskallatko päästää Xylenen irti, mihi se menee".. Noh, öö... emmää tii mihkä se menee mut lasketaa vaa irti ja mennään naapurin rantaan puhtaaseen veteen ite uimaan :D Ei muuta ku elukat irti. Nehä juos häntä piipallaan ja hetki vaan ni ne katos näkyvistä :D Uitiin rauhassa ja lähettii hipsii tallille päin (matkaa muutama sata metriä, mutta ei näy rannasta). Siellähän ne söi pellolla rauhassa. Kassu hipsi tallille perässä, mut Xylene jäi juoksenteleen hetkeks siihe hiekkatielle, kunnes sekin tuli sit pihaan jotta sai sen tarhaan. Tämäki kuuluu asioihin joita ei kukaan varmaan olis ikään tammalle tehävän.

Ehkä Kassu opettaa Pyllerölle kuinka ihmistä miellytetään ;)

Janitan elämää blogiarvonta!

Janita arpoo ihanat kannukset! Osallistukaa ihmeessä :)

Rennolla maastoretkellä..

tai sit ei niin rennolla ;)

Menin porskeille päivästä ja tein ekana hepuille ruuat turpoomaa. Sit laittelin jalustimet, vyön ja huovan satulaan. Otin suojat ja suittet mukkaa ja menin pihalle. Hain Xylenen tarhasta pihaton seinään kii ja aloin putsaamaan tippuneen hokin reikää. Pyöräytin hokin kii ja siitä jalasta kirin loputki hokit, kun oli jääny kenkäysreissulta kirimättä.

Sit puunausta ja vermeet niskaan ja pilotti kyytiin. Lähettii kiputtelee pitkin ohjin tietä pitkin ja tamma oli suht rento. Alikulkusillan alitus meni hyvin. Vähä Xylene kiihytti tahtia, ku kaiku autot yläpuolella ja omat kaviot sillan alla. Noh, matka jatku kuitenki suht reippahasti. Sen käynti ei kuitenkaa iha täysin rauhalline oo, se on semmone ikakävelijä :) Sit koukattii kennelinmäen alta aapelin mettätielle. Pitkin ohjin kuitenki käveltii, Xylene käänteli päätään ja katteli ympärilleen. Korvat hörössä se reippaasti hipsutteli :)

Takaspäin tullessa alko paineet tammassa nousta ja turpa valua ryntäitä kohti. Noh, aattelin et otan pikkupätkän ravia ja näin tehtiin. Sit koitin laukkaa ja laukattiin. sit alko vauhti kiihtyä ja kuumuus nous entisestään. Aika raakasti piti ottaa jo kii, ku alko purra kuolaimeen. Vauhti alas ja matka jatku semmosella paikallaa ravaamisella. Tuntu lähinnä siltä, että meinaa keulia. Onneks jalat oli kuitenki tiukasti maassa vaikka mentiinki töpstöps-kävelyä turpa ryntäissä. Kennelinmäki toiseen suuntaan mentiin poikittain alas. Sillanalusen menin suosiolla pää alhaalla, koska jos Xylene ois keulinu ni mun kuuppa ois kopsahtanu sillanalle :D 100m ennen kotia sai heitettyä taas ohjat pitkiks ja käveltii kotio. Tamma käveli pihaton nurkalle, jossa kuntoon laitoin ja pysähty siihi. Ei ollu kiirettä enää mihinkää.

Kamat pois ja menin hakemaan sisältä fleeceloimen ja aitasta toppiksen. Sen verran tamma hikos paineiden noustessa. Ruskee fleeceloimi (joka ostettu ja hyväksitodettu raskaskaluston Satulta, Kiitos Satulle) ja päälle treadstonen tummansininen toppis. Tamma vaatteet päällä tarhaa syömään ponin kaa heiniä :)

Kuinkas meni uusi vuosi...?

Meillä jännityksellä ooteltiin rakettiaikaa. Pysyykö hevoset aiassa, hyppiikö karsinoissa seinille vai onko ne vaan?

Vastaus: Ne oli vaan.

Siinä kello kuuen perästä, ku pikkusen jossai raketteja näky ja ääni kuulu ni hetki piettii vahtia ja kahottii reaktioita. Heinää annoin klo 14 eteenpäin siivun sillon tällön. Aatellen, että jos niikseen tulee ni heput voi syyä karsinoissaan sit heiniä. Ulos niitä heittelin ja ne rauhassa söi ja välillä pällisteli valoja ja ääniä.

Kuitenkin myöhemmin illasta laitoin molemmille heinää karsinoihin sekä ulos. Käytiin mummolla kattoo raketteja ja takas tullessa kävin tarkastamassa hepat. Ekana kävi mielessä, että missä kohtaa aitaa on reikä. Hevosia ei näkyny missään!! Mut hetki pällistellessä ja silmien tottuessa hämärään ni kaks möllikkää erottu aitauksen perältä kuusikon eestä. HUH!

Heinät oli karsinassa koskemattomina, mutta ulkoo oli heinät natusteltu. Eli hepat on romantisoinu varmaa kylki kyljessä raketteja kahtoen. Ei muuta, kun karsinoista heinät pihalle.

On ne lunkeja :) Karsinoissa ei oo moneen päivään ollu taas yhen yhtä kakkapapanaa. Lumen ollessa maassa nii ne ei liioin karsinoissa hengaile.