koulutuuppausta ja keittoruokaa...

Tai siis koulutuuppausta, jonka aikana hevosesta tuli keittoruokaa. Tuuppailu ei neitokaista kiinnostanu lainkaa. Silva kävi taas ratsastaa ja ite menin kans hetken (ilman kypärää mitä en tee ikinä! Mutta oli hetken mielenjohde). Ei laitettu etes puomeja vaa pelkkää siliätyöskentelyä. Kenttä oli vasta lanattu ja oli hyvä pohja siis mennä...

Kovasti nyppi ohjia käsistä, mitä ei oo taas aikoihi tehny. Argh, raivostuttava tapa. Silti välillä rentoutu ja anto periks. Vähä ravia ja laukkaa, muutoin Silva vaa työsti käynnissä. Lopputulos oli suht rauhallinen käynti kevyessä ja nätissä muodossa. Mut miks pirussa pittää asiat tehhä nii kovasti paineita nostaen. Luulis, et Xylenen omassakii suussa ja mielessä tuntus paremmalta, ku sais mennä kevyellä tuntumalla ja rauhaksiaan. Mistä siittä ikään tietää. Iso pää sisältää varmasti paljon ajatuksia. Tai sit sielä pörrää ne kaks perhosta toisiisa törmäten.

Ite pomppasin tosiaan hetkeks kyytiin. Pitkästä aikaa, koitin kuinka se kestää painetta. Koitin väistättää takapäätä ympyrällä, ja tehhä pieniä väistöpätkiä. Asiat, joita se osaa, mutta mikkä ei onnistunu ylikiehumisen takia. Lopputuloksena oli jäkittämistä, pystyynpomppimisia ja täysin mun apujen kuuntelemattomuus. Heti, ku sain vaa vähä väistättää nii ok, loppu. Ravia molempiin suuntiin. Meni suht hissuksiaan ja nätisti.

Se, kun ossaa jos vaa viihtii keskittyä! Se menee nii pirun nätisti jos vaan tahtoo ja malttaa kuunnella.

Alla päivän kuvasatoa.

Ylikiehumisen tuotosta...